Parolantien Kukka & Hautaus

PKH_logo_white

Muistolauseita

Valmiita muistolauseita voi käyttää kuolinilmoituksiin, adresseihin ja hautajaisissa jäähyväistervehdyksenä. Muistosanat voi kirjoittaa itse tai vaihtoehtoisesti voi valita valmiin värssyn.

Olemme listanneet alle tavallisimpia muistosanoja. Värssyillä voi kertoa tunteista, lohduttaa ja osaa ottaa suruun.

1. Rakkaudella muistaen

2. Kiitollisuudella muistaen

3. Kaipauksella muistaen

4. Kiittäen ja kaivaten

5. Kiitollisuudella ja kaipauksella muistaen

6. Muistoasi siunaten

7. Kaikesta kiittäen

8. Muistoa kunnioittaen

9. Viimeinen tervehdys

10. Rakkaudella ikävöiden

11. Lepää rauhassa

12. Jäähyväistervehdys

13. Herra on minun paimeni,
ei minulta mitään puutu.

14. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset,
siunaa Herra.

15. Onnellinen hän, joka päänsä painaa
iankaikkisen Isän syliin.

16. Jeesus sanoi: Ei yksikään, joka elää
ja uskoo minuun, ikinä kuole.

17. Sulle aukes autuaitten saari,
meille muistojen jäi kaunis kaari.

18. Siunattu olkoon tiesi,
siunattu matkasi viimeinen.

19. Hän levätköön nyt rauhassa
Herranssa hyvässä huomassa.

20. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
matkalle, jossa ei tuskaa ei yötä.

21. Elon tuskat häipyi usvan taa,
nukut iäisyyden unta rauhaisaa.

22. Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.

23. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää,
viime leposi olkoon rauhaisaa syvää.

24. On tiedossa yksin Korkeimman,
miten pitkä on taival vaeltajan.

25. Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on kuin haihtuva hetkinen.

26. Jokainen lähtö voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.

27. Miks nyt, miks ei myöhempään,
sen Luoja tetää yksinään.

28. Pohjaan sydäntemme
kätkemme kyyneleemme,
ikävän ainaisen.

29. Siellä, missä nyt olet,
kukkii kaunein maa.
Siellä tuuli lempein puhaltaa.

30. Nousussa päivän
laulussa sinisen linnun,
siellä on matkamme määrä.

31. On mulla koti toinen
ja kaikki hyvin,
miks´rakkaat ootte
silmin kyyneltyvin?

32. Sun haltuus rakas Isäni,
mä aina annan itseni.
Mun sieluni ja ruumiini,
sä Herra ota suojaasi.

33. On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava,
sun otsallesi jää.

34. Kaikki elon siteet
kerran katkeaa.
Muistojen kauniit kiteet,
ainiaaksi jää.

35. Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

36. Herra, kädelläsi uneen painat pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.

37. Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi
kiire poissa on.

38. Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.

39. Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan hetket,
jotka muistetaan.

40. Purjehdus on päättynyt.
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
On muuton aika.

41. Vierellensä kulkemaan
sai hän oppaan parhaan,
Herra kantaa hellin käsin
hänet taivaan tarhaan.

42. Jää kaunis maa, elo täällä jää,
tien yllä tähtönen hohtaa.
Ei kuolo voi olla matkan pää,
sen portti ikuiseen johtaa.

43. Olit äiti niin hyvä ja herttainen,
oli sydämes´ jalo kuin kulta,
palkitkoon Isämme taivainen,
mitä saaneet oommekaan sulta.

44. Jäi ahkera työsi muistoksi meille
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

45. Suo anteeksi, Isä
kyyneleet nää,
ne rakautta on
ja ikävää.

46. On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis´ tahtoneet,
on meiltä paljon pois.

47. Soi kirkonkellot hiljaa,
yli talvisen kirkkomaan,
sinne saatamme äidin rakkaan
isän vierelle nukkumaan.

48. Ei syki enää sydän lämpöinen
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.

49. Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmiskäsi mitään voi.
on lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

50. Luoja päättää päivistämme,
tietää, tuntee elämämme.
Antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.

51. Kuka uskoa vois,
tuli vuorosi sun lähteä pois.
Soi kutsu taivaan niin yllättäen
sen edessä nöyrrymme vaieten.

52. Hiljaa sulle hauta luodaan,
hiljaa sinne lasketaan,
hiljaa sitten hautakumpu
kyynelillä kastetaan.

53. Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.

54. Olit puoliso jalo ja parhain,
minkä ihminen matkalleen saa,
kyynelhelmiksi vaihtui jo varhain,
mikä kalleinta ois´omistaa.

55. Jäi jälkeesi piha hiljainen,
sen polut ja pensaat lintuineen.
Ei poluilla enää kulkijaa,
vaan muistot siellä asustaa.

56. Ei auttanut apu ihmisten
ei rakkaus, rukous lheisten.
Olit toivossa päästä viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti luo taivahan Herran.

57. Soitteli tuuli jo kauan meille
surun viestiä hiljalleen,
katseli aikaa elämän Herran,
kutsui pois sairaan ja väsyneen.

58. Siellä on polut tasaiset astua.
Siellä ei silmät voi kyyneliin kostua.
Siellä on vihreät kunnaat ja lehdot.
Siell on pemeät nukkua kehdot.

59. Aamun tullen sydän sammui.
Loppui vaivat maalliset.
Kauniit muistot meille jäivät.
Suru suuri sanaton.

60. Hiljeni askel elontiellä
uuvuit kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta
muistosi koskaan unhoitu ei.

61.Hyvä, iloisen ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää,
miten aina sen soinnusta sieluun
sävel kirkas soimahan jää.

62. Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyis vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.

63. Kun luojamme niittää kypsää viljaa
ja noutaa matkaajan väsyneen,
kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

64. Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa
pois rakkaamme luokseen kantoi.

65. Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsyinen
antoi hyvä päivä tietä
kantoi kotiin eksyneen.

66. Siell´ kukkia täynnä on maa,
sydän väsynyt levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä
ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

67. Vei kotiin Herra jo uupuneen,
elon pitkän kulkea antoi.
Otti syliinsä vanhan ja väsyneen,
hänet rauhan rantahan kantoi.

68. Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.

69. Hiljennyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

70. Oli sulla sydän niin lämmin hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella,
mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

71. Kun vanhuus saapui
ja voimat uupui
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein
käteesi tarttui,
vei kotiin äidin väsyneen.

72. Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyikin tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.

73. Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu
ja sammuu pois.
Vain muistot ja
rakkaus jäljelle jää.

74. Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille,
ohjaten askelelta hyvä teille.
Annoit eestämme parhaintas,
Siunaamme, isä, sun muistoas.

75. Päivänä kauniin kesäisen,
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.